LAPSET SOMESSA JA RAJOJEN MIETISKELYÄ....

Meidän vanhin neiti täytti juuri 11-vuotta. Lähes päivittäin käymme keskustelua erilaisista

sosiaalisen median palveluista ja varsinkin niiden ikärajoista. Hinku päästä mukaan on kova vaikkei

ole edes kunnos mielikuvaa mitä niissä tapahtuu! Keskustelu päättyy yleensä siihen että, neiti toteaa 

meidän olevan eriltä planeetalta, emmekä ymmärrä toisiamme ;)

Mähän olen niin tumpelo ja pihalla että vasta pari vuotta sitten liityin Facebookiin, joka tosin on 

mielestäni ihan kiva paikka. Nyt olen jopa ladannut puhelimeeni Instagramin mutten vielä siihen liittynyt.

Kaikki muu onkin ihan hepreaa. Nyt on sitten pakosta tullut otettua selvää näistä eri palveluista

ja niiden ikärajoista. Kaikista yllättynein olen siitä että aika monet tyttöni luokkakaverit kuuluvat jo 

tiettyihin "paikkoihin". Instagramissa on vaikka kuinka moni, ikäraja tosin 13-vuotta?! Facebookista en

tiedä mutta uusin villitys tuntuu olevan WhatsUp....sinne näyttää ikäraja olevan jopa 16-vuotta. En tiedä

tietävätkö vanhemmat ollenkaan vai eivätkö he välitä? Ihmetyttää kyllä!

Meillä aiotaan pitää näistä rajoista kiinni vaikka kuinka olisin maailman inhottavin äiti! Kunhan ikää tulee

pari vuotta lisää, voidaan vähitellen aloittaa "kouluttaminen" sosiaaliseen mediaan. Tiedän että tässä parin vuoden sisällä keskusteluja käydään yhä enemmän mutta onneksi ollaan miehen kanssa samoilla linjoilla ja

koetetaan sitten keksiä jotain muuta. Mä en jaksa uskoa että 11-vuotias on vielä valmis tuollaiseen eikä

hänen ymmärryksensä mitenkään riitä käsittelemään asioita mitä hän siellä voi kohdata. Mä olen tyytyväinen

että on asetettu ikärajat, niiden avulla voin edes hieman perustella omia mielipiteitäni ;)

Meidän kahdella vanhimmalla tytöllä on omat kannettavat, saivat juuri joululahjaksi. Tietty määrä päivässä käyttöaikaa ja klo 21 jälkeen ei saa päälle ollenkaan. YouTubeen ei ole lupaa mennä ilman vanhempien valvontaa ja hyvin on tässä säännöt toimineet eikä käyttöaika edes tule täyteen päivisin, Jos ollaan koneella, ei pelata saman päivän aikana, poikkeuksia ovat sairaspäivät tms. Ikuisuutta en voi lapsiani varjella eikä se ole tarkoituskaan ja kyllähän ne vielä keinot keksivät päästä minne haluavat...

Toinen mietityttänyt asia on älypuhelimet. Minkä ikäinen lapsi tarvitsee iPhonen tai Samsung Galaxyn??

Ja saako hän siihen samantien nettiliittymänkin? Ihan käsittämättömäksi maailma on menossa jos 11-vuotiaana pitää olla iPhone? Neidinkin luokalla jo usealla on ja minä kun taas en ole sitä luvannut vuosiin.

En pidä itseäni erittäin täydellisenä äitinä, enkä halua ketään syyllistää mutta tuntuu niin kovasti tämä some puhuttavan päivittäin. Tämä on vain oma kantani ja haluankin kysellä onko muita äitejä jotka on minun kanssa samalta planeetalta? 

-Tiina-

TUPSULLISET PALMIKKOSUKAT ITSELLE...

Mä niin RAKASTAN palmikoiden tekoa! Mitä enemmän silmukoiden siirtoja sen parempi!

Ostin joku kauppareissu 7-veikkaa useamman kerän ja yksi oli tämä "villan" värinen. Juuri tällaisiin luonnollisiin väreihin sopii minusta palmikot ihan parhaiten! Lanka oli vielä ihanan karhea neuloakin, huima

ero edellisiin sukkiin jotka oli violetit 7-veikasta....

Sukkien malli Novitan sukkalehdestä, malli W.

Puikot mulla 3.75

Yksi kerä riitti.

Jos tekisin toiset, ottaisin hieman isommat puikot.

Ekaa kertaa kokeilin kierrettyä joustinneuletta. Se teki neuleesta paljon napakamman ja toi kivasti ilmettä! Varmasti kokeilen vielä uudelleen. Tupsut ovat söpöt, ehkä hieman liiankin söpöt minun makuuni mutta äkkiäkös ne tuosta pois saa jos rupee häiritsemään.

Olen kyllä äärimmäisen onnellinen että minulla on taito tehdä neulomuksia! Kun aloitin palmikkoneuleet vuosia sitten, alku todellakin oli vaikeaa. Minähän olen vasenkätinen ja neulon "väärään" suuntaan joten tietyissä ohjeissa täytyi lukea väärinpäin kuvat....muutaman kerran tulikin kovin erikoisia sykkyröitä palmikon sijaan ;) Nyt palmikot sujuukin jo ihan ok ja ne ovat suosikkejani. Tarttis vissiin kirjoneulettakin harjoitella enemmän että langankuljetus muuttuisi hieman helpommaksi. Sukkien teon aloitin vasta kun ostin tuon ihanan Sukkalehden! Siinä neuvotaan niin hienosti kantapää että minäkin uskaltauduin kokeilemaan edellisen epäonnistumisen jäljiltä uudelleen. Ja eikös me suomalaiset olla aikalailla villasukkakansaa, joten ei kai niitä voi liikaa olla?

Suosittelen lämpimästi kaikille empijöille tuota Novitan lehteä!

Pääsette sen avulla sukeltamaan ihanaan villasukkamaailmaan!

-Tiina-

PERJANTAIN ASUNTOKUUMEILUA...

Ärsyttävä perjantai! Tai no oikeastaan ihan kiva, mutta asuntoasiat ahdistaa ja kovasti! Eilen tutkittiin

nykyisen asunnon alapohjaa, minun pyynnöstä ja todettiin se kovinkin harvaksi saumoistaan. Ihmekös tuo, jos neidin alakerran makkarissa hieman haiskahtaa ulkovarastolle?

Päivittäin seikkailen oikotiellä, ilman tulosta! Kivoja asuntoja toki löytyy, mutta hinta täällä pääkaupunkiseudulla tahtoo olla hieman suolainen. Muutamaa on käyty katsomassa ja tarjoustakin mietitty, sen pidemmälle pääsemättä. Tahtooko lisää neliöitä, vai tahtooko pikku pihan, vaihtaako lapset koulua ja meneeköhän se hyvin.....ARGH!

Tämän kämpän seinät jo ärsyttää ja vielä enemmän se, ettei tässä nyt enää kauheesti kannata ruveta sisusteleen. Mä kun olen sellainen tänne heti nyt-tyyppi, niin tää katselu ottaa vähän koville. Toki ei asuntoa osteta samalla lailla kun alennuksesta vaatteita....

Ehkäpä se kämppä tulee vastaan?! Ja toivottavasti ennen kesää, se sopisi koulua vaihtaville neitosille parhaiten. Kait mä jatkan sisustamista tuolla Pinterestissä....siis ihailemalla hienoja kuvia ja keräämällä ideoita siihen "uuteenjoskuskotiin".

-Tiina-

STAFFI TULI TALOON...

Eilen koitti pitkään odotettu päivä! Haimme pikkuvaavin uuteen kotiin.

Staffonshirenbullterrieri-narttu Tyyne! Hurmaava pikku "pötikkä" joka tuntuu ottavan

asiat varsin lunkisti. Ensimmäinen yö meni hienosti itse vaavilta, koko muu perhe nukkui

huonosti, mutta ei se mitään....

11-vuotta on kulunut edellisestä koira-ajasta ja se todellakin oli aikaa ennen lapsia. Silloin meillä

oli palveluskoiria, belggareita. Joskus on tullut vannottua ettei enää koskaan tulisi koiraa, ei ainakaan terrieriä, mutta tässä sitä nyt ollaan!? Kyllä se taitaa olla niin, että koiraihminen on aina koiraihminen.

Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja itsenäisempiä, tuli ajatus koirasta taas mieleen. Periaatteessa tuttua hommaa, mutta uusi rotu ja sitä myöten myös uudet haasteet!

Oman haasteensa juttuun tuo lapset. Paljon on keskusteltu tyttöjen kanssa koirien käytöksestä, kasvatuksesta, pennun koulutuksesta ja monesta muusta. Koirakirjoja on selattu ja Kennelliiton Pentuopas

on opiskelun alla. Onneksi koko perhe on innoissaan mukana. Kyllähän tässä on ihan jokainen pienen koulutuksen alla. Ei ainoastaan koiranpentu. Sääntöjä kerrataan päivittäin ja tytöt ovat mukana koira-arjessa 100 prosenttisesti....

Miksi tämä rotu? Juu, hyvä kysymys! Meidän perheessä on 5 henkilöä. Se että hommaamme koiran, ei saanut tarkoittaa tila-auton ostamista. Sekä minä että mieheni pidämme koirista joilla on hieman luonnetta, kokoa sen verran ettei tarvitse varoa, ja painiskellakin voi joskus. Koira ei saa olla liian flegu, eikä mikään

turkiltaan hankalahoitoinen. Aluksi yksi vaihtoehto oli kääpiösnautseri, miniatyyrikoko minun unelmakoirastani suursnautserista, kiva koira sekin. Halusimme kuitenkin hieman enemmän kokoa ja massaa, ilman että koiran aktiviteetti siitä kärsii. Koon lisäksi iso kriteeri oli lapsiystävällisyys. Rodun tulisi pitää lapsista! Kun tässä pentueaikana tutustuin Tyynen äitiin ja hänen viime vuotiseen pentuunsa, olen aika

varma että valitsimme juuri oikean rodun.

Nyt alkaakin uuden oppiminen niin Tyynellä kuin koko perheellä! Vähitellen tutustutaan toisiimme ja

luodaan tiukempaa sidettä välillemme. Tällä hetkellä kaikki tytöt makaavat olohuoneen lattialla Tyynen ympärillä eikä muihin asioihin voi keskittyä ollenkaan. Onneksi on hiihtoloma niin saadaan pehmeä lasku

koira-arkeen eikä vähäuniset yöt niin vaivaa.

Täältä tullaan maailma!

-Tiina-

MIKSI MUN KOMMENTIT EI NÄY????

Jostain syystä tuon edellisen tekstin kommenttilaatikko ei näy???

Selvittelen syytä mutta täytyy vissiin odottaa tuota viisaampaa osapuolta kotiin!

Ihanaa kun tänne on muutama löytänyt!

Saatte minut onnelliseksi!

-Tiina-

MYBOSHI VILLITYSTÄ...PIPOJA JOKAISEEN PÄÄHÄN

Olkoon tämä ensimmäinen päivitys tänne uuteen yhdistyneeseen blogiin!

Täytyy toivoa että joku tänne löytää ja tervetuloa jos löysit!

Minä löysin viime viikolla aivan uuden ihastuksen. olarin Prismassa pyörähtäessä,

törmäsin mita ihananpaan värimaailmaan, MyBoshi lankoihin. Oli nämä langat

esitelty vissiin uusimmassa Novitassakin. Ostaessani lankoja sai mukaan myös pienen

ohjevihkosen joka sisälsi todella hyvät ohjeet kahteen eri lakkimalliin ja yhteen pantaan.

50g/per kerä

3.50 euroa Prismassa

6-7 virkkuukoukku

Nytpä sitten oli virkannut 6 pipoa, yksi on jo maailmalla ja seitsemäs tulossa.

Kahta eri mallia olen virkannut ja googlettamalla löytää mitä ihanampia värisekoituksia

ja malleja, eli tuskin tämä tähän loppuu.

Kaupunkipipo korvaläpillä, yksi kerros per väri kera tupsun!

Lörppöpipo meidän skeittitytölle. Mallin virallinen nimi Gifu. Hieman poikkeuksellisilla

väreillä mutta laskettelutakkiin sopiva ja tästä tuli suosikki ihan heti!

Pihapipo, hieman vähemmän lörppö, Reimatecin Angry Birds haalariin sopiva!

Oma ja isännän pipo vielä kuvaamatta mutta kirkkaita värejä sielläkin! Tällaiseen leutoon talveen pipo

sopii mitä parhaiten mutta kovilla pakkasilla lisäisin ehkä trikoo tai fleecevuoren. Ja hei, jos jaksoit lukea tänne saakka niin olisi tosi kiva jos jättäisit puumerkin käynnistäsi ;)

-Tiina-